Leppoisa merimatka kohti Färsaarten Torshavnia kesti koko päivän.

 

Kuuntelin luennon Färsaarista, minkä perusteella saaret vaikuttivat hyvin mielenkiintoisilta. Laiva kulki tasaisesti, vain moottorien äänet rikkoivat hiljaisuuden. Olen alkanut pitää tällaisesta merellisestä matkustamisesta.

Aloitin aamiaisen kaurapuurolla, sitten kahvin kera rouhesämpylää, jonka päällä savulihaa, juustoa ja kurkkua.

Pienen hengähdystauon jälkeen join vielä omenamehua ja söin sekä muroja että nakkeja. Tällä aamiaisella jaksoin hyvin iltaan asti.

Kello 9.30 lähdimme ajelulle lähes läpinäkymättömässä sumussa. Mutkaisen kapean tien molemmin puolin oli iloisen värisiä, korkeita ja kapeita sinisiä ja vihreitä taloja. Mustaksi maalatut heinäkattoiset talot, joissa on punaiset ikkunanpuitteet ovat perinteisimpiä färsaarelaistaloja.

Vaikka emämaa Tanska on EU:n jäsen, niin färsaarelaiset ovat viisaasti pysytelleet erossa sen kurimuksesta. Harmaita kallioita peittää armeijanvihreä sammalmatto ja merellisen maiseman ovat tuulet tuivertaneet.

Sumu hälvenee matkalla Kirkjubouriin, saarten uskonnon ja kulttuurin keskukseen. Sen 1000-luvulta peräisin olevassa kirkossa vain kalkkilaastiseinät ovat vanhaa, muu on modernia. 700 vuotta vanhassa sukutalossa tuoksuu terva ja ilma on tunkkainen. Koetin etsiä ulkona parhaita kuvakulmia, koska aikamme rajoittui muutamaan tuntiin.

Kello 16.30 olimme palanneet laivaan ja valmiina lähtemään kohti Shetlandinsaaria. Käytin omaa aikaani lukemiseen, joka on luksusta minulle omaishoitajana.

Maanantaiaamuna mieli oli virkeän odottava, sillä pian saapuisimme Lehrwickiin. Keskusradiosta kuulin, että aamusää kohteessa oli 14 plusastetta ja pilvipoutaista.

Tutustuin kaupunkiin reilun tunnin ajan tihkusateessa. Talot ovat tyypillisiä kapeankorkeita kivitaloja korkeine savupiippuineen. Pihapuutarhat kukoistavat ihmeen kauniina.

Saarikierroksella näimme rikkonaisen mutkaisia lampaiden kukkulalaitumia. Saaren hyvät tiet ovat pääosin öljyvaroilla tehtyjä.  Komeissa pelloissa kasvaa perunaa ja viljaa. Hyvinvoiva lehmäkarja käyskenteli laitumella. Shetlannin hevonen on matalan tanakka poni.

Kurkistimme tieltä alas hiekkarannalle, jolla lepäsi kymmeniä hylkeitä auringon paisteessa. Kukkuloiden turpeet saattavat sateella vyöryä tielle katkaisten liikenteenkin. Turvetta on käytetty aiemmin lämmitykseen nykyistä enemmän.

Pääsimme lintukallioille turvallisesti laitumen viertä. Kapeilla hyllymäisillä ulkonemilla lepäsi lokkeja ja lunneja. Mustien rosoisten kallioiden alla oli merenlahti, jossa vaahtopäät iskivät rantaan ja linnut liitelivät ylhäällä. Näkymä oli henkeäsalpaavan kaunis.

Jarlshofin muinaisalueen labyrintit olivat kuvauksellisia. Shetlannin-vierailuun sen lyhyydestä huolimatta sisältyivät matkamme kauneimmat luontonäkymät.

ANTTI SIPPALA