Takaisin

Matka24 nyt

RISTEILLEN
Shanghaista Japaniin

1.5.2024 9.00
 Taidokkaat yksityiskohdat ihastuttavat risteilyvieraita.

Meriromantiikka on kiehtonut matkailijoita kautta aikojen. Nykymatkailija yhdistää Kaukoidän kohteet Aasian-risteilyllä.


Teksti ja kuvat: JOHANNA SIHVONEN


Intiimiä risteilytunnelmaa et­sivät nauttivat olostaan pie­nillä jokilaivoilla, mutta vi­rikkeitä kaipaaville on viime vuosina rakennettu tuhansi­en matkustajien megaristei­lijöitä, jotka kyntävät merta etenkin Välimeren ja Karibi­an alueilla.
Mitä tehdä, jos Karibia on jo kolut­tu ja Eurooppa tuntuu yhtä eksootti­selta kuin lomamatka kotimökille? Merille mielivän ei tarvitse pestau­tua rahtilaivalle päästäkseen naut­timaan eksoottisista matkakohteis­ta, sillä Aasian upeita maisemia voi yhdistää myös helppoon ja huoletto­maan risteilymatkustamiseen. Royal Caribbeanin Orientin helmet -ristei­lyllä seilattiin Kiinasta Japaniin ja Ete­lä-Koreaan.

Shanghain laitamilla Wusongkoun satamassa kelluva Voyager of the Seas ei jätä vierailijaa kylmäksi. Turussa vuonna 1999 aikansa suurimmak­si risteilijäksi valmistunut alus tekee vaikutuksen vielä 13 vuoden jälkeen­kin. Joidenkin risteilijöiden muovi­sesta kitschistä ei ole tietoakaan, vaan ruokasalien kattokruunut ja spa-alu­een kreikkalaistyyliset pylväiköt sä­väyttävät myös paljon nähnyttä asia­kaskuntaa.
Yksityiskohtiin on panostettu, ja aktiviteeteista löytyy kaikkea hyvin varustellusta kuntosalista golfsimu­laattoriin ja koripallokentästä teini­en rakastamaan pelihalliin. Pisim­mät jonot muodostuvat laivan ylpe­yksien, kiipeilyseinän ja luistinradan kohdille.
Suomalaisten talvien kasvatteihin pieni jäähalli ei juuri tee vaikutusta, mutta viihteellinen jääshow tarjoaa elämyksiä koko rahan edestä. Rytmis­tä kilpavoimistelua ja jäätanssia en­nen näkemättömällä tavalla yhdiste­levä esitys kuuluu risteilyn kohokoh­tiin, eivätkä kauaksi siitä jää laivan teatterin tyylikkäät Broadway-tyyliset iltashow’tkaan.

Risteilyiltä tuttu konsepti vaihtuvi­ne matkakohteineen, monipuolisine risteilyohjelmineen ja ylenpalttisine ruokatarjoiluineen on säilytetty myös Aasian-reiteillä, mutta kokonaisuutta on muokattu vastaamaan paremmin matkakohteen tarpeita.
Ruokalistat sisältävät länsimaisten vaihtoehtojen lisäksi aasialaiseen ma­kuun räätälöityjä herkkuja, ja moni laivan yli tuhatpäisestä henkilökun­nasta puhuu äidinkielenään kiinaa. Se onkin tarpeen, sillä yllätykseksem­me amerikkalaisten omistaman ristei­lijän asiakaskunta koostuu lähes yk­sinomaan aasialaisista matkustajista.
Sekä kiinaa että englantia sujuvas­ti puhuva risteilyisäntämme Fang Li­xin tekee parhaansa risteilyvieraiden viihtymiseksi, mutta pienestä ulko­puolisuuden tunteesta ei silti tahdo päästä eroon koko risteilyn aikana. Kiinalaiset arastelevat kontaktin otta­mista länsimaisiin matkailijoihin, ja laivayhtiön periaate taata vieraiden­sa viihtyminen ohjaamalla samasta maasta kotoisin olevat samoihin ra­vintolapöytiin ei paranna tilannetta.
Laivan kaksikielisyys aiheuttaa vä­lillä myös huvittavia tilanteita ja van­hat kaskut hitaista hämäläisistä he­räävät eloon; nauramme esiintyjien sutkautuksille vasta viisi minuuttia muun yleisön jälkeen, kun tarina on käännetty meille englanniksi.

Ohjelmallisen meripäivän jälkeen saavutaan ensimmäiseen vierailu­kohteeseen, Japanin Kobeen. Vuon­na 1995 maailmaa järkyttäneestä maanjäristyksestä ei näy kaupungis­sa enää jälkeäkään, jollei sellaisek­si lasketa muistomerkkiä sataman lähellä. 1,5 miljoonasta asukkaastaan huolimatta Kobe vaikuttaa helposti lähestyttävältä pikkukaupungilta, jos­sa vierailun arvoiseksi osoittautuu etenkin poikkeuksellisen viehättävä Chinatown.
Keskustan alueella on lisäksi mai­niot ostosmahdollisuudet, joita eten­kin kiinalaiset kanssamatkustajam­me hyödyntävät innolla. Jonotam­me takaisin laivaan riisinkeittimien ja muun kodinelektroniikan ympä­röiminä ja mietin, mahtaako paris­kunta edellämme saada jättikokoisen televisiolaatikon sopimaan hyttiinsä.

Pienehkö Kobe ei välttämättä tarjoa tarpeeksi katseltavaa kahdeksi päiväk­si, mutta sieltä on lyhyt matka sekä vajaan kolmen miljoonan asukkaan Osakaan että Japanin kauneimmak­si kaupungiksi kutsuttuun Kiotoon.
Opastetulle kokopäiväretkelle osal­listuminen kannattaa, sillä paikalli­sen oppaan kertomat lukuisat tari­nat avaavat Japanin ainutlaatuista kulttuuria ja historiaa matkailijalle opaskirjoja seikkaperäisemmin. Ja­panin entinen keisarillinen pääkau­punki Kioto tarjoaa toinen toistaan kauniimpia temppeleitä ihailtaviksi, niistä peräti 17 on kirjattu Unescon maailmanperintölistalle. Räpsimme valokuvia upeista pyhäköistä kuin ja­panilaismatkailijat konsanaan.
Gionin kuuluisalla ravintola-alu­eella kohtaamme myös geishaksi opiskelevia maiko-tyttöjä ja syömme matkan mieleenpainuvimman ate­rian, shabu-shabun, japanilaisversi­on Aasiassa tunnetusta hotpot-ruo­kalajista.
Osa Kioton-vierailijoista palaa Kobeen unohtumattomalla luotiju­nakyydillä, ja hieman kateellisena kuuntelemme heidän hehkutustaan illallispöydässä. Onneksi luotijunat liikennöivät myös Shanghaissa, ja päätämme saman tien testata Maglev-junaa Kiinaan palattuamme.

Japanin-vierailun jälkeen palaam­me päiväksi Kiinan puolelle, tosin vain kuvitteellisesti, sillä pysyttelem­me laivalla kokonaisen meripäivän.
Risteilyn lähes 3500 matkustajasta 3000 on kiinankielisiä, mikä antaa risteilylle oman, varsin poikkeavan leimansa.
Kaksi päivää hillittyjen ja muo­dollisten japanilaisten seurassa on omiaan korostamaan kiinalaisten kanssamatkustajiemme päinvastaista luonteenlaatua. Sosiaalisten ja äänek­käiden kiinalaisten parveilu ja välillä lähes käsirysyksi äityvä jonotuskult­tuuri on ulkopuolisesta välillä häm­mentävää seurattavaa.
Kulttuurien yhteentörmäyksiltä­kään ei laivalla vältytä, sillä muiden eurooppalaisten kanssa keskustelles­samme kohtaamme toistuvasti kiina­laismatkustajiin kohdistuvaa pahek­suntaa. On totta ja monesti harmit­tavaakin, että monet kiinalaisista jut­televat kovaäänisesti teatterinäytök­sissä, etuilevat estoitta ruokajonoissa ja jättävät illallispukukoodit huomi­oimatta, mutta vanha viisaus, maas­sa maan tavalla, lisää sopua tässäkin asiassa.
Vaikka risteilyaluksille ominainen ylellinen ilmapiiri hieman kärsiikin kanssamatkustajien huolettomuu­desta, ovat hyväntuuliset ja tyytyväi­sen oloiset kiinalaiset toisaalta erin­omaista matkaseuraa etenkin juhla­tunnelmaa nostatettaessa. Aasialais­ten pidättyväisyydestä ei näy jälkeä­kään promenadella järjestettävissä mukaansa tempaavissa iltajuhlissa, joissa kokonaiset perhekunnat intou­tuvat irrottelemaan fanittamansa ris­teilyisännän johdolla. Rohkeimmat pikkulapset huutelevat Hello! vaa­leahiuksiselle skandinaaville viilet­täessään ohi tanssijonossa, ja pääsen testaamaan Ni hao! -tervehdystäni.

Riehakkaan, mutta rentouttavan me­ripäivän jälkeen on aika palata japa­nilaistunnelmiin, sillä edessä on päi­vä Nagasakissa. Surullisenkuuluisa kaupunki ei varmasti koskaan toivu täysin toisen maailmansodan atomi­pommista, mutta katukuvassa pom­min tuhoista ei näy enää jälkeäkään. Nagasaki on sateisenakin päivänä var­sin eläväinen, kiitos muun muassa Ja­panin suurimpiin kuuluvan sataman.
Nähtävää olisi varmasti muualla­kin, mutta suurin osa matkailijois­ta valitsee perinteisen reitin ja ajelee raitiovaunulla kaupungin läpi ato­mipommin putoamiskohtaan, Rau­hanpuistoon, johon on koottu maa­ilman eri valtioiden lahjoittamia veis­toksia. Sateisenharmaassa säässä jär­kälemäisen, mieshahmoisen rauhan­patsaan vartioima puisto tuntuu lähes aavemaisen tyhjältä. Hiljaiseksi ve­tää myös viereinen atomipommi­museo, jonka pysäyttävä näyttely jät­tää vierailijaan lähtemättömän jäljen. Kirjoitamme nimemme atomipom­mien vastaiseen vetoomukseen lukemattomien nimikirjoitusten jat­koksi.

Aasian-risteily alkaa kääntyä kohti loppuaan, mutta sokerina pohjalla on edessä vielä tutustuminen Etelä-Korealle kuuluvaan Jejun saareen. Ulkomaalaiset matkailijat eivät ole vielä kunnolla löytäneet tä­tä luonnonkaunista pikku saarta, mutta 550 000 asukkaan saarella vierailee vuosittain miljoonia etelä­korealaisia.
Saari kuuluu olevan etenkin vas­tavihittyjen parien suosiossa, sillä se tunnetaan myös lisänimellä Honey­moon Island. Tihkusade ja sumui­nen sää eivät tällä kertaa juuri nosta romanttisuuspisteitä, mutta maala­ukselliset tulivuorimaisemat, oma­leimainen kulttuuri ja pienet ko­dikkaat kylämiljööt houkuttelevat palaamaan Jejulle toistekin.
Ei ole ihme, että Havaijia muistut­tava saari on pärjännyt hyvin erilai­sissa vertailuissa. Matkakohteiden kil­pailuttamisesta voi olla montaa miel­tä, mutta jotain kertonee sekin, että vastikään päättyneessä maailmanlaa­juisessa Maailman seitsemän luon­nonihmettä -äänestyksessä Jeju selvi­si voittajien joukkoon ja jätti samalla taakseen muun muassa Galapagos­saarten ja Grand Canyonin kaltaisia maailmanluokan nähtävyyksiä.

Viikon risteilyloma kuluu kuin sii­villä, ja pian horisontissa pilkot­taa taas Wusongkoun avaruusalusta muistuttava satamarakennus. Vielä on muutamia matkapäiviä jäljellä, ja nii­den aikana ennätämme ihastua mo­nipuolisen Shanghain vetovoimaan. Kiinan länsimaisimmaksi kaupungiksi kehuttu ja parjattu kaupunki on ainut­laatuinen yhdistelmä uutta ja vanhaa.
Ikivanhat pikkutemppelit nököttä­vät sovussa taivaita kohti kurkottelevi­en modernien pilvenpiirtäjien lomassa. Vierailukohteita on sopivasti, ja kävel­len ehtii nähdä paljon pieniä, mutta kiinnostavia yksityiskohtia. Kuuman­kostea ilma verottaa hieman nautin­toa, mutta onneksi lomalla ei ole mi­hinkään kiire.
 

Keskustele tästä Asiaton sisältö