Matkailun kannalta voisi hyvinkin kutsua espanjalaiseksi Bermudan neliöksi aluetta, jonka keskipisteeseen Zaragozaan on melko tarkkaan 300 kilometriä sekä Madridista, Bilbaosta, Barcelonasta että Valenciasta. Alue on Aragonia, yksi Espanjan 17 itsehallintoalueesta.

TEKSTI ja KUVAT: SAKARI KARTTUNEN

Miksi moinen käyttämäni nimitys Bermudan neliö? Siksi, että Espanjaan ryntäävät miljoonat matkailijat kansoittavat kerta toisensa jälkeen melko yksipuolisesti Kanariansaaret, Costa del Solin ja pari muuta rantaa sekä tietysti muotikohde Barcelonan. Kohdeuskollisuudesta sain hyvän todisteen viime syyskuussa, kun Aragonian (espanjaksi Aragón, katalaaniksi Aragó) reissullani istuin Barcelonan koneessa. Lähelläni istui ryhmä, jonka vetäjä toitotti heti Helsingistä noustuamme:
- Ajatelkaa, että joukossamme on henkilö, joka on käynyt Barcelonassa jo 23 kertaa. Minäkin ajattelin, mutta en kerro, mitä.

Aragonia on siis tuntemattomassa, arvoituksellisessa neliössä, jonne harvat matkailijat ovat tähän saakka ikään kuin kadonneet. Mutta muutoksen tuulet puhaltavat jo. 
- Matkailuväki alkoi ihmetellä, miksi turistit menevät aina vaan Barcelonaan ja biitseille. Vain harvat ovat eksyneet meille, vaikka täällä on tarjolla monenlaista mielenkiintoista, tilitti Aragonian pääkaupungissa Zaragozassa matkailuyrittäjä Susana Andrés Omella.
- Syy matkailun vaatimattomuuteen on yksinkertainen: oivalsimme, että emmehän me täällä Aragoniassa ole tehneet juuri mitään matkailijoiden houkuttelemiseksi, Susana tunnusti.

Tanskassa kolme vuotta asuneena ja skandinaaviskaa puhuvana hän johtaa Ibernordik-yritystä, joka pitää yllä matkailuyhteyksiä Skandinavian suuntaan, mutta ei vielä toistaiseksi Suomeen. Etenkin norjalaiset ovat löytämässä Aragonian ja Norjasta oli tulossa nelisenkymmentä rypäleenpoimijaa nauttimaan viininkorjuusta kaikkine oheisriemuineen.

Ruta del vino eli viinireitti Campo de Cariñerassa on suurisuuntainen yhteistyöhanke, jolla Zaragozasta etelälounaaseen sijoittuvan seudun - ja siinä ohessa koko Aragonian - houkuttavuutta tehdään tunnetuksi. Vaikka viini onkin ykkösasia, niin reittiin liitetyn muun tarjonnan monipuolisuus on häkellyttävä. Kakkosasia on itsestäänselvä eli yksi kuvataiteen maailmanhistorian merkittävimmistä mestareista, Francisco de Goya.

 Mieltymystensä mukaan itse kullakin on mahdollisuus tilata räätälöity Ruta del vino tai liikkua omaehtoisesti esimerkiksi seuraavien teemojen piirissä: ruokakulttuuri, oliiviöljy, aroluonto ja lintubongaus, Espanjan sisällissota, roomalaiset padot, keramiikkapaja ja grafiikkapaja, joissa molemmissa on tilaisuus toteuttaa luovuuttaan, luonnontieteen ja ympäristökasvatuksen näyttely, suklaaravintola, dinosauruksen jalanjäljet... Matkailijaa on ajateltu loppuun asti; majoitus- ja ravitsemusyritykset ovat reitin olennaisia toimijoita.
Viinireitti kulkee yhdeksän eri kunnan alueella. Keskeinen seutu on Cariñenan kaupunki ja sen ympäristön yhteensä 10 000 hehtaarin viinitarhat.

Olipa elämys siirtyä vaihteeksi viinin kulutuspuolelta tuotantopuolelle. Solar de Urbezo -tarhan tiluksilla sain leikata oikeaoppisesti rypäleet irti köynnöksestä. Viinin valmistus alkaa nimenomaan tarhasta: kaikkea ei leikata, sillä oikea kypsyys - eri lajikkeet kypsyvät eri tahtiin - ja virheettömyys sanelevat, mitkä tertut koriin tipautetaan. Tehtaassa sai sitten seurata, miten "omat" rypäleet lähtivät monivaiheiseen prosessiin, jonka lopputuloksena auringon varastoimat lämpö ja aromit sitten joskus pääsevät hivelemään makuhermojamme. Piste iin päälle on Solar de Urbezo, täysin ekologinen tarha. Tuholaismyrkkyjä ei käytetä. Niiden sijaan hyönteisiä jymäytetään hajupommilla, joka saa urosten aistit niin sekaisin, että ne eivät löydä naaraspuolista parittelukumppania. Ja niin tarha pelastuu.

Viininmaistajaiset kuuluvat jokaisen tarhan ohjelmaan. Kokeillaan tarhan viinejä eri tapas-palojen kuten tryffelipastan kera. Lopuksi nautitaan täysi ateria. Se on tavallisesti kuuden sortin kokonaisuus esimerkiksi alkupaloista lohitartarin, makkaran, kummeliturskan ja punaviinivasikan kautta jälkiruokaan. Ja koska ollaan Pohjois-Espanjassa, ruoka on tuhtia ja annokset valtavia. Paikalliset Garnacha ja Cariñena -rypäleet ovat erikoisasemassa, mutta myös Sauvignon, Tempranillo ja Merlot ovat yleisiä.

Kuningatar Letizia suosii
Cariñenan crianzaa

Kun Espanjan kuningatar Letizia hiljakkoin valitsi korkean tason tilaisuuteen juhlamenua, hän päätyi Solar de Urbezon crianza-kypsytettyyn punaviiniin. Siinä maistuvat viinin kirsikkainen marjaisuus ja tammen tuoma elegantti vaniljaisuus. Tarha on ottanut tuon Urbezo-nimen aragonialaiselta taiteilijalta. Nimen velvoittamana tarha - tai sanottakoon bodega - kaunistaa kaikki pullonsa taiteilijoiden tekemillä etiketeillä, jotka valitaan kilpailujen tuloksena. Päärakennuksen aulassa onkin jatkuva etikettitaiteen näyttely.

Care-nimisen tarhan ravintola kertoo paljon sikäläisestä viinikulttuurista. Kellarin seinässä on 18 syvennystä, joissa jokaisessa 150 viinipulloa. Asiakas käy ottamassa 1700 pullon valikoimasta mieleisensä ruokaviinin. Vastapäisellä seinällä on 18 henkilönimellä varustettua lukollista syvennystä ja niissä asiakkaan omia lempiviinejä. Historia havisee joka käänteessä: Care oli roomalaisten antama nimi nykyiselle Cariñenalle.
Espanjaa pidetään yleisesti nimenomaan punaviinimaana. Caressa sain kuulla, että tällä haavaa maassa kulutetusta viinistä punaviinin osuus on laskemassa 70 prosentista kohti 60 prosenttia, valkoviinin osuus nousemassa 20 prosentista 30 prosenttiin ja rosén osuus on 10 prosenttia. 

Francisco de Goya syntyi vuonna 1746 Fuendetodos-nimisessä muutaman sadan asukkaan aragonialaiskylässä 45 kilometriä Zaragozasta etelään. Yhdessä El Grecon, Velázquezin ja Picasson kanssa Goya edustaa Espanjaa kuvaamataiteiden korkeimmalla, kuolemattomalla universaalitasolla. Hänen kautensa osui keskelle poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia myllerryksiä, jolloin taiteessa oltiin siirtymässä barokista romantiikkaan. Mutta Goyasta on sanottava, että hän oli aina aikaansa edellä. Hän kuoli Bordeaux´ssa vuonna 1828.

Kulttuurimatkailun ykköskohde Aragoniassa on nimenomaan tuo Fuendetodos, vaikka Goya asui siellä vain kuusi ensimmäistä vuottaan ennen kuin perhe muutti Zaragozaan. Fuendetodosin kunta yhdessä Goya-säätiön ja sponsoreiden kanssa ylläpitää Goyan kotimuseota sekä hänen grafiikkaansa esittelevää taidemuseota, jossa on näytteillä keskeisiä vedoksia yhteensä 4.000 työn kokoelmasta.

Vuonna 1989 Fuendetodosiin perustettiin kansainvälinen grafiikkapaja. Siellä työskentelee kerralla puolenkymmentä kansainvälistä taiteilijaa, jotka työstävät omilla nykytaiteellisilla näkemyksillään Goyan grafiikkatöiden neljää perusteemaa: oikuttelu, sodan kauhut, härkätaistelutaito ja järjettömyydet. Espanjan kaikki nykygrafiikan mestarit ovat jo käyneet antamassa panoksensa, ulkomaisista vierailijoista mainittakoon kirjailija Günter Grass, joka oli myös arvostettu graafikko.

Taiteilijoiden töistä järjestetään työjakson päätyttyä Zuloaga-taidehallissa yhteisnäyttely, jonka myyntituotosta tekijät saavat muodollisen palkkion. Töitä lunastavat niin yksityishenkilöt kuin aragonialainen liikemaailma kuten hotellit, ravintolat ja viinitarhat. Niinpä kyseisistä töistä saa nauttia vaatimattomassakin maaseutuhotellissa ja riehakkaassa viinituvassa. Myynnistä saadut varat säätiö käyttää Goyan perinnön vaalimiseen.  Liioittelematta voi sanoa, että korkeatasoisesta taidegrafiikasta on tullut alueella arkipäivän juhlaa.

Kesäkuukausina ja joulun tienoilla Fuendetodosissa pidetään viikon kestäviä grafiikkakursseja, cursos de grabado. Sekä valmiit taiteilijat että taideopiskelijat perehtyvät grafiikkalehden valmistamiseen aina kaiverruksesta vedostamiseen saakka.

Goyan kuuluisimmat öljyvärityöt ovat tulleet tutuksi Madridin El Prado -museossa. Mutta viinireitin tapaan on mahdollista tilata räätälöity Goya-reitti tai lähteä omaehtoisesti kiertämään taksilla tai vuokra-autolla pitkin Zaragozan ympäristöä. Tavallisimmin työt ovat kirkoissa. Keskuspaikka on tietysti Fuendetodos, mutta The Aragon of Goya -esite luettelee lisäksi seuraavat paikkakunnat: Alagón, Calatayud, Muel, Remolinos, Pedrola, Huesca sekä tietysti pääkaupunki Zaragoza ja siellä El Pilar Basilica -kirkko, Aula Del Charterhouse, kaupunginmuseo, Camón Aznar Museum, Patio de la Infanta de Iberica sekä arkkipiispan palatsi.

Muinaisia kreikkalaisia ja Ebro-joen laaksoa on kiittäminen siitä, että Aragoniassa tuotetaan laadullisesti maailman korkeimman laatuluokan oliiviöljyä. Kauan ennen ajanlaskumme alkua kreikkalaiset nimittäin toivat jokilaaksoon juuri oikean oliivipuun juuri parhaaseen mahdolliseen maaperään. Oliiviöljy ei turhaan ole yksi Aragonian käyntikorteista.

Viininmaistajaisia hartaampi kokemus on oliiviöljyn maistajaiset

Ebron laaksosta öljypuutarhat levisivät etelään, esimerkiksi Belchiten alueelle. Molino Alfonso -oliiviöljytehtaassa oppii, että marketin hyllystä poimittavan oliiviöljypullon takana on pitkä historiallinen, kansatieteellinen, gastronominen ja teknologinen prosessi.

Tehdas sopii yksittäisten viljelijöiden kanssa poimittavista puista, oliivin laadusta, poiminta-ajankohdasta, käsi- tai konepoiminnasta. Poimitut oliivit tuodaan rekalla puristamoon, kaadetaan lattiaritilän läpi kuljettimeen, pestään ja puristetaan. Senkin oppii, että kylmäpuristettu öljy työstetään alle 27 asteessa. Ensin siis kaikki myllätään yhdessä, sitten erotellaan ilman kemiallisia apukeinoja toisistaan vesi, oliivin hedelmäliha ja kivet. Hedelmäliha on sitä itseään, mutta kivimassakin on arvokasta ja asukkaat ostavat sitä lämpöpelleteiksi tai täyttääkseen sillä lämmitettäviä terveystyynyjä.

Jospa meillä myytävien oliiviöljyjen etiketeissä lukisi, onko tuote "pehmeä" vai "hedelmäinen", niin tietäisi, että edellinen sopii kalaan, jälkiruokiin ja kastikkeisiin, jälkimmäinen leivän kera, salaatteihin ja vihanneksiin. Öljymaistajaiset on pyhä ja harras kokemus. Viininmaistajaisiin verrattuna tunnelma ei ymmärrettävästi riehaannu. Mutta kalevalainen tuohisuukin maistoi kyytipoikien eli omenalohkojen ja vehnäleivän avulla, että makueroja on.

Viinin, Goyan ja oliiviöljyn jälkeen Aragonian runsaudensarvesta on vielä paljon ammennettavaa. Oliiviöljyyn liittyen Belchitellä on positiivinen kaiku, mutta itse asiassa se on yksi Espanjan lähihistorian järkyttävimmistä paikoista. Se oli nimittäin vuonna 1937 elokuun 24. päivän ja syyskuun 7. päivän välisenä aikana kaupungin omistuksesta käytyjen veristen ja julmien taistelujen karmaiseva sisällissodan näyttämö.

Ikivanhan kiemurtelevien katujen kaupungin asukkaat olivat kansanrintaman kannattajia, siis punainen vaate Francolle. Kun generalissimus valloitti Belchinen, hän tapatti ensi töikseen 200 asukasta. Kun kansanrintama valloitti kaupungin takaisin, siitä tuli Francon pakkomielle. Kolmannen taistelun hän voitti, mutta käytännöllisesti katsoen koko kaupunki oli yhtä rauniokasaa kirkkoja myöten. Franco kielsi kaupungin uudelleenrakentamisen, koska se edusti "punaista barbariaa" - vaikka kansanrintama oli päässyt valtaan demokraattisten vaalien tuloksena.

Nyt se on sotahistoriallinen matkailukohde, mutta ennen kaikkea muistutus aatteellisten tunnusten alla käytyjen veljessotien mielipuolisuudesta. Kun kansallisen sovinnon merkiksi pystytettiin francolaisten ja kansanrintamalaisten yhteinen muistomerkki, se häväistiin vuonna 2013 Francon "perillisten" toimesta. Perustelu: helvettiin joutuneille ja taivaaseen päässeille ei voi olla yhteistä hiljentymisen tyyssijaa. 
www.descubrecampodebelchite.com 

Paksujalka, kyläpöllönen ja käärmekotka

Lintubongari, haloo! Tiesitkö, että Euroopan suurimmat arot harvinaisine lintuineen sijaitsevat nimenomaan Espanjassa? Ehkä tiesit, mutta jos et ole vielä eksynyt Aragoniaan, niin tässä vinkki: Campo de Belchite on harvinaisten ja uhanalaisten arolintujen paratiisi. Opastettuja käyntejä El Planeron -lintureservaattiin järjestetään yksi-, kaksi- ja kolmipäiväisinä. Muun muassa isotrappi, paksujalka, jouhihietakyyhky, kaitanokkakiuru, lyhytvarvaskiuru, kivikkotöyhtökiuru, kyläpöllönen, käärmekotka ja eri korppikotkat odottavat kiikarisi zoomausta. Linturetketkin voi toteuttaa viinireitin majoitus- ja ravitsemuspalveluja hyödyntämällä. 
www.birdinbelchite.com

Historiasta ei Aragoniassa pääse eroon. Kun pistäytyy Muel la Huervan keramiikkapajassa, niin pääsee keskelle roomalaista käsityöperinnettä ja maurien metallikiiltoista keramiikkatekniikkaa, jonka enää kolme Espanjassa asuvaa taitajaa osaavat. Keramiikkapajan kursseilla tehdään potteja ilman dreijaa menetelmällä, joka juontaa juurensa 2.300 vuoden taakse, siis ennen pronssiaikaa! 
www.lahuerva.es

Muel de Huervassa kannattaa käydä roomalaisten rakennuttamalla koko Euroopan vanhimmalla padolla, jonka jostakin syystä tekivät pelkät naiset ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Padon yläpuolella on pieni kirkko, jonka vaatimattomassa kuorissa on Goyan maalauksia.

Viinireitin keskiö on Cariñena, mutta löytyy sieltä juomien lisäksi myös suklaaravintola La Rebotica, joka viitenä vuotena peräkkäin 2010 - 2014 on palkittu Michelin-tähdillä. Sama suku on jo 140 vuoden ajan uhmannut perinteisiä ennakkoluuloja ja loihtinut itse valmistamansa suklaan avulla mitä erikoisempia herkkuja. Ei aivan jokapäiväistä: alkupalaksi grillattua munakoisoa valkosuklaan ja kerman kera, pääruoaksi punaviinissä haudutettuja härkälihapullia suklaakuorrutuksessa, jälkiruoaksi chardonney-sorbetti. 
www.restaurantelarebotica.com

Jos aragonialaisen aterian päälle on hieman ähky olo - kuten varomattomalle väistämättä käy - niin Orujo-paukku helpottaa. Se on italialaisen grappan vastine, mutta - anteeksi vaan Italia-fanit - orujon rinnalla grappa maistuu korpirojulta.

PLUSSAT

o Mielenkiintoisten kohteiden laaja skaala ja niiden hyvä esitemateriaali
o Suomalaiselle sopiva aragonialainen luonteenlaatu
o Huippuviinit ja gastronominen yltäkylläisyys
o Loppukesän ja alkusyksyn miellyttävät säät

MIINUKSET

o Kohteisiin hieman hankalat yhteydet

MITEN MATKUSTAA ARAGONIAAN?

Lento Barcelonaan tai Madridiin, joista noin 1 t 40 min luotijunalla Zaragozaan.