Euroopan tämänvuotinen kulttuuripääkaupunki, Puolan Wroclaw, näyttää olevan varsinainen ”tonttula”.

Satunnainen matkailija törmää ja/tai kompastuu helposti sympaattisiin, pieniin pronssisiin olentoihin katujen varsilla ja talojen seinustoilla.
 
Tuossa yksi kuorsaa pikkuruisessa vuoteessaan ihan hotellin edustalla, toinen näyttäisi pesevän sukkapyykkiä jokirannassa ja kolmas on kiivennyt sytyttämään vanhanaikaista kaasulyhtyä sillanpielessä. Yliopiston edustalla silmälasipäinen professoritonttu seuraa silmä kovana opiskelijoiden edesottamuksia ja kapean kujan varrella apean näköinen tonttu istuu pallo jalassaan ristikoiden takana. Mistä tässä on oikein kysymys? Mainostaako Wroclawin kaupunki Euroopan kulttuuripääkaupunkivuottaan tonttujen avulla?

         ­– Ei sentään, nauraa paikallinen matkailualan yrittäjä ja opas Maciej Wronecki.

         Hän kertoo tonttujen syntyneen vastalauseena painostukselle 1980-luvulla. Solidaarisuus-liike oli silloin vahvimmillaan ja kommunistit pelkäsivät menettävänsä valtansa, joten venäläiset painostivat heitä tekemään jotain. Armeija lähetettiin kaduille ja kaupunkeihin määrättiin ulkonaliikkumiskielto.
         – Se oli äärettömän epämiellyttävää aikaa Puolassa, Wronecki huomauttaa.
                  

Vastarintaa huumorin avulla

Joukko nuoria taiteilijoita ja opiskelijoita perustit silloin huumoriin, ironiaan ja satiiriin pohjautuvan ”oranssin” vastarintaliikkeen kommunistien punaisen tunnusvärin vastapainoksi. Mallia otettiin Hollannissa 1960-luvulla syntyneestä Provo-liikkeestä. 

         – Tai ehkä oranssi johtui vain siitä, että harmaaseen ja synkkään sosialismiin haluttiin tuoda jotain väriä, Wronecki miettii.

         Protestit ilmenivät usein seinille töhrittyinä iskulauseina ja solvauksina, joita miliisit yrittivät maalata piiloon. Silloin ihmiset alkoivat piirrellä maalattuihin kohtiin tonttuja. Ne olivat hyvin yksinkertaisia, kuin lasten piirtämiä.

         Paikallinen, majuri Fredrikiksi itseään kutsuva mies totesi, että tässähän toistuu Marxin dialektiikka: teesi, antiteesi ja synteesi.

         – Teksti ”painukaa helvettiin kommarit” oli teesi ja ylimaalattuna siitä muodostui antiteesi. Synteesiksi sen muutti päälle piirretty tonttu.

         Vastarinta  sisälsi paljon huumoria, mikä teki sen nujertamisen vaikeaksi.

         – Kuvitelkaa miliisiä tappelemassa tontuksi pukeutuneen henkilön kanssa!
                  

Ensimmäinen tonttu vastarintaliikkeen muistoksi

Kuohunta laimeni ja vaimeni vähitellen ja unohtui kymmeneksi vuodeksi, kunnes vuonna 2001 eli tasan 20 vuotta sotatilan alkamisen jälkeen paikallinen sanomalehti sponsoroi Wroclawin keskustaan ensimmäisen tonttupatsaan liikkeen muistoksi.

         – Sen jälkeen kaupunki hoksasi, että tonttu edustaa puhtaasti paikallista historiaa. Se ei ole saksalainen sen enempää kuin tšekkiläinen tai itävaltalainenkaan, se on kaupungin omaa historiaa. Ja myös kaupunki alkoi sponsoroida niitä.

         Pian se synnytti lumipalloefektin: hotellit, ravintolat ja lukemattomat eri tahot alkoivat hankkia omia tonttujaan. Nyt ilmiötä ei voi enää mikään pysäyttää. Tonttujen lukumäärää ei kukaan tiedä, mutta arvioiden mukaan niitä on ainakin 350.

         – Tontusta on siis tullut paikallinen traditio. Ne korostavat kaupungin kodikasta luonnetta. Wroclaw kuuluu meille, puolalaisille. Tämä on tonttujen kaupunki, Maciej Wronecki tiivistää.

Teksti ja kuvat: Marja-Liisa Kinturi