Monessa kaupungissa on tarjolla kaupunkipassi tai -kortti, jolla saa vapaan pääsyn nähtävyyksiin. Usein maksuun sisältyy julkisen liikenteen matkakortti. Testasimme passeja Amsterdamissa ja New Yorkissa. Kannattaako kortin hankinta vai onko se pelkkää rahastusta?

Joulun ja uudenvuoden välinen aika osoittautui hyväksi ajankohdaksi tutustua Amsterdamin museoihin, kun kostea sää ei houkutellut viettämään aikaa terasseilla tai kanaalien varsilla.
Olimme arvioineet, että kahdesta aikuisesta koostuvan seurueemme kannattaisi ostaa Amsterdam -kortti, jolla pääsisimme ilmaiseksi museoihin ja saisimme matkustaa rajattomasti raitiovaunuilla ja busseilla.
Kolmen vuorokauden eli 72 tunnin kortti maksoi 60 euroa aikuiselta, joten erityisen edulliselta se ei euroja tiskiin latoessamme tuntunut. Vierailumme jälkeen hinta vielä nousi seitsemän euroa. Toisaalta kuvittelimme, että saisimme käydä museoissa lompakkoa raottamatta niin paljon kuin ehtisimme.
 
van Gogh -museo oli vielä remontissa, joten maalauksiin pääsi tutustumaan Amsterdamin Eremitaasissa. Yllätyimme, kun sinne ei päässytkään Amsterdam-kortilla ilmaiseksi, vaan jouduimme maksamaan erikoisnäyttelystä 2,50 henkilöä kohden. Toisaalta pääsimme lippujonojen ohi suoraan sisälle.
Valokuvamuseo FOAMissa oli 1,50 euron lisämaksu, jonka syyksi selitettiin Diane Arbusin valokuvien laaja näyttely. Näyttely olikin vaikuttava, mutta hieman huijatulta olo tuntui, kun ilmaiset sisäänpääsyt eivät sellaisia olleetkaan.
Lisäksi meille kävi ilmi, että Amsterdam-kortilla ei pääse kaikkiin kaupungin museoihin edes alennuksella. Esimerkiksi Anne Frankin museoon täytyisi maksaa täysi hinta. Sen sijaan tiedekeskus Nemoon ja merimuseoon pääsee ilman lisämaksua.
 

 
Amsterdam-kortilla
saa myös
yhden ilmaisen
kanaaliristeilyn

Paras kohdallemme osunut museo oli Nemon vieressä sijaitseva Scheepvaartmuseum, eli merimuseo. Monipuolisissa näyttelyissä oli esillä esimerkiksi vanhoja karttapalloja, laivojen keulakoristeita ja vanhoja valokuvia, joita saattoi katsella mukavissa nojatuoleissa istuen. Museon edustalla on Amsterdam-laiva, joka on kopio vuonna 1749 valmistuneesta samannimisestä aluksesta.
Myös Rembrandtin entiseen kotitaloon tehty museo yllätti positiivisesti. Työnäytöksissä esiteltiin muun muassa maalien valmistamista ja painokoneen toimintaa. Rembrandtin etsauksia emme määränsä enempää kuitenkaan jaksaneet katsella.
 
Amsterdamin keskusta on melko pieni, mutta Amsterdam-kortin ostaneiden käyttää silti käyttää julkisia kulkuneuvoja. Kertamaksu busseihin ja raitiovaunuihin olisi ollut 2,70 euroa. Edullisuuden lisäksi matkakortin käyttäminen on myös huomattavasti helpompaa kuin rahan kaivaminen joka matkaa varten erikseen. Ainoa huono puoli raitiovaunuissa on, että pysäkkien välit ovat melko pitkiä.
Amsterdam-kortilla saa myös yhden ilmaisen kanaaliristeilyn, jonka voi valita kahden eri yrityksen välillä. Kävimme risteilyllä illan alkaessa hämärtyä. Risteilyaluksen ikkunasta saattoi kurkistella kanaalien varsien valaistuja asuntolaivoja ja muutenkin näkökulma kaupunkiin oli mielenkiintoinen. Omia eväitä laivaan olisi kannattanut ottaa mukaan enemmänkin kuin vain yksi karkkipussia.

 

New York
Passiin
sisältyy
yli 80 kohdetta.

New York Passin hinta tuntui aluksi todella suurelta. 155 dollaria eli noin 120 euroa kolmen päivän kortista ei ole pikkuraha. Samoin kuin Amsterdam-kortti, myös New York Passin hinta on noussut vierailumme jälkeen. Varsinkin suuren perheen kanssa matkustavat miettinevät tarkasti ennen kuin sijoittavat korttiin.
Toisaalta on syytä muistaa, että sisäänpääsymaksut ovat New Yorkissa myös todella kalliita, eli jos useammassa museossa, näköalatasanteella ja muussa kohteessa aikoo vierailla, saattaa New York Pass olla kannattava vaihtoehto.
Amsterdam-kortista poiketen museoissa ei peritty yllättäviä lisämaksuja. Kohtuutonta se olisikin ollut kortin hinta huomioon ottaen.
 
Kävimme New Yorkissa kesäkuun alussa, joten suurimmat turistilaumat eivät vielä olleet liikkeellä. Aivan kaikkiin kohteisiin ei tarvinnut jonottaa, tosin passilla pääsee moneen kohteeseen korttia näyttämällä jonon ohi. Näin oli esimerkiksi modernin taiteen museossa MoMAssa. Ajan lisäksi säästimme passilla myös 25 dollarin sisäänpääsymaksun, joten passiin sijoittaminen alkoi tuntua järkevältä.
New York Passiin sisältyy yli 80 kohdetta. Kolmen päivän aikana on luonnollisesti mahdollista käydä vain murto-osassa. Museoiden lisäksi valikoimaan kuuluu myös risteily Vapaudenpatsaan ohitse ja Manhattanin ympäri, NBC:n TV-studioon tutustuminen, ilmainen keilavuoro, Madame Tussaud’n vahakabinetti ja näköalatasanteet Rockefeller Centerin ja Empire State Buildingin katoilla.
Monesta muusta kaupungista poiketen New York Pass ei sisällä lippua kaupungin joukkoliikenteeseen. Metrokortin voi kuitenkin ostaa kätevästi automaateista ja kioskeista asemilta.
 
Vaikka Amsterdam-kortin hinta tuntuikin aluksi melko suurelta, sen ostaminen oli ainakin meille todella kannattavaa. Ilman korttia olisimme saaneet pääsymaksuihin ja matkalippuihin kulumaan yli sata euroa henkilöä kohti. Monta mielenkiintoista kohdetta jäi käymättäkin, sillä pitihän museovierailuiden lomassa syödä ja rentoutua.
Jos kaikki New Yorkin vierailukohteittemme pääsymaksut laskettaisiin yhteen, nousisi yhteismäärä reilusti yli 200 dollariin henkilöä kohti. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, ettemme olisi menneet ilman passia esimerkiksi vahakabinettiin, ja yksi näköalatasannekin olisi riittänyt. Kortin myötä tulee siis käytyä sellaisissakin kohteissa, jotka muuten jäisivät väliin.
New York Pass mainostaa sivuillaan, että se on kuin seisova pöytä, eli yhdellä maksulla saa kaikki kohteet käyttöönsä, ja mitä useammassa käy sitä enemmän säästää. Sitä ei mainita, että kuten liiasta syömisestä seisovassa pöydässä, myös nähtävyyksien koluamisesta saattaa seurata ähky.
Liikaa kohteita ei yhdelle reissulle kannata ahnehtia, vaan aikaa kannattaa jättää päämäärättömään kuljeskeluunkin.
 
 

Kaupunkipassien testausta Amsterdamissa ja New Yorkissa
	Amsterdam	New York
Kortin nimi, hinta ja käyttö	I Amsterdam -kortin voi ostaa turisti-infosta esimerkiksi rautatieasemalta. Vaihtoehtoina ovat 24, 48 ja 72 tunnin kortit, joiden hinnat olivat tätä kirjoittaessa 47, 57 ja 67 euroa. Kortti aktivoituu vasta kun sitä käyttää ensimmäisen kerran. Mukana on erikseen matkakortti, jota täytyy näyttää lukijaan raitiovaunuun noustessa ja hieman poikkeuksellisesti myös siitä poistuttaessa.	New York Passin voi maksaa etukäteen ja sen voi käydä noutamassa paikan päältä. Passin ja opaskirjan voi tilata kotiin 25 dollarin lisähinnalla. Hinnat kannattaa tarkistaa nettisivulta ja ostaa liput ennakkoon. New York Passin voimassaolo lasketaan kalenteripäivien mukaan, eli myöhään illalla sitä ei kannata käyttöön ottaa.
Nettiosoite	www.iamsterdam.com	www.newyorkpass.com
Puutteet	Amsterdam-kortilla ei pääse kaikkiin kaupungin museoihin. Esimerkiksi Anne Frankin museoon täytyisi maksaa täysi hinta. Lisäksi osassa museoista on pieni lisämaksu, josta ei korttia ostettaessa kerrottu	New York Pass ei sisällä matkakorttia. Matkakortteja saa automaateista kaikilta metroasemilta. Ilmainen keilavuoro sisälsi vain yhden sarjan.
Kannattiko?	Pääsymaksuihin ja matkalippuihin olisimme saaneet kulumaan yli 100 euroa henkilöä kohti, joten kortin ostaminen kannatti.	Käyntikohteidemme liput olisivat tulleet maksamaan yli 200 euroa, joten passin ostaminen kannatti New Yorkissakin.