Jyrkkä Amalfin rannikko Italiassa ei ole paras perhekohde, mutta lapsirakkaat italialaiset, kylmä jäätelö ja hopeinen kuu lumosivat lopulta niin lapset kuin aikuisetkin. 

TEKSTI: KIRSI SAIVOSALMI
KUVAT: KIRSI SAIVOSALMI, MIMMI NIETULA ja HANNA NIETULA-MONTELLA

 Viisihenkinen perheemme matkusti Sorrenton kostean kuumaan syyskuuhun melkein vahingossa, kun saimme yllätyskutsun suomalais-italialaisiin häihin. Epäröimme, sillä alue jyrkkine maastoineen ja piskuisine uimarantoineen ei internetin perusteella vaikuttanut perhekohteelta. 
Kuvat kimaltelevasta Välimerestä ja sitruunapuulehdoista sekä lasten rakkaus spaghetti bologneseen saivat meidät aikuiset heltymään. Onneksi. Napoli ja Vesuviuksen tulivuori jäivät +35 -asteen paahteessa näkemättä, mutta me löysimme omat huvit. Nelivuotiaamme melkein oppi uimaan, tyttäremme ihastui friteerattuihin mustekaloihin ja neljäsluokkalainen esikoispoikamme pääsi verryttelemään niin englannin kuin italian kielen taitojaan. Äiti ja isä saivat maistaa la dolce vitaa, ihanaa elämää.

 
Matka ei alkanut lupaavasti. Saavuimme Rooman Fiumicinon lentokentälle syyskuun ensimmäinesenä päivänä. Lentokentältä puuttui ilmastointi eivätkä liukuportaat olleet toiminnassa. Jonotimme hissin edessä hiki otsalla, kuusi isoa laukkua keikkui kärryissä ja puristimme lapsia kädestä sieppauspelon vallassa. Terminaalista on pitkä kävelymatka autovuokraamoon ja lapset säntäilivät ympäriinsä ihmisvilinässä. Saimme kuitenkin vuokra-auton. 
Lähtiessämme ohitimme lentokentän kyljessä olevan juna-aseman, jolta pääsisi perille Sorrentoon parilla vaihdolla. Hylkäsimme junamatkustamisen jo kotimaassa. Pienten lasten ja suurten matkalaukkujen kanssa se tuntui liian hankalalta. Lisäksi sciopero, lakko on ennenkin yllättänyt meidät Italian junaliikenteessä.
Löysimme helposti Napoliin johtavalle A1-moottoritielle. Kolmessa tunnissa olimme ajaneet 250 kilometriä ja päässeet ehjinä perille Sorrentoon. Pimeässä ja nopeatempoisen liikenteen keskellä majapaikkaa ei ollut niin helppo löytää kuin navigaattorilla varustautuneina luulimme. Kunnon karttaa ei tietenkään tullut mukaan.
Pelkän arvailun ja suuntavaiston perusteella löysimme lopulta määränpäähän ja asetuimme Esperidi Resort  -hotelliimme, joka sijaitsee Sant Agnellon kylässä kolmisen kilometriä Sorrenton keskustasta.

Internetistä löytämämme hotelli tarjosi yhdeksän-, seitsemän- ja nelivuotiaille lapsillemme riittävän kokoisen uima-altaan sekä tilaa juoksennella pelkäämättä heidän joutuvan kaahaavien skoottereiden alle. Sitruuna-, banaani- ja oliivipuiden varjostama keskihintainen hotelli ympäristöineen osoittautuikin keitaaksi hälinän keskellä.

Sorrenton keskustan hotellit ovat lähellä ostoskatuja, mutta isoja uima-altaita ja rauhaa liikenteeltä oli turha hakea. Amalfin alueen kylät on rakennettu tiiviisti ja kadut ovat kapeita. Näköalat Tyrrhenanmerelle jyrkkien rantakallioiden reunalla riippuvista hotelleista ovat uskomattomat.

Jo ensimmäisellä, fiilistelyksi kaavailemallamme iltakävelyllä seitsemänvuotias tyttäremme ilmoitti, ettei pidä Sorrentosta. On kuulemma likaista, meluista, kuumaa ja pimeää. Jalkakäytävät ovat kapeita ja kävelykadutkin hämäystä. Tallustellessamme kaikessa rauhassa näyteikkunaostoksilla yksi jos toinenkin skootteri sujahti ohitsemme. 
Tuossa vaiheessa edessä olevat seitsemän lomapäivää alkoivat tuntua haasteelta.
Onneksi oli uima-allas. Matkustimme lähes 2500 kilometriä jylhien ranta-maisemien ja smaragdinvihreiden Välimeren aaltojen luo päästäksemme joka päivä uimaan altaassa, joka oli kooltaan 12x20. Pelkkä ajatus uimarannalle lähdöstä uuvutti, pysäköintipaikat olivat tiukassa ja kapeille rannoille oli raahustettava jyrkkiä polkuja pitkin. Aurinkoa otetaan laitureilla, joilta pikkulapset pääsevät helposti putoamaan. Aallonmurtajat pitivät hauskimmat uimapatjatyrskyt poissa.

Haaveilimme turhaan tunnin ajomatkan päässä sijaitsevan, maailmankuulun Pompein rauniokaupungin näkemisestä tai Napolista, jonne olisi päässyt auton sijasta myös yhteysaluksella. Kun lämpömittari ylittää +35 astetta ja ilmankosteus on 80 prosenttia, alkaa aktiivisinkin matkailija vilkuilla sinisenä kimmeltävän piscinan suuntaan. Ei lohduta, että taksikuskimme Vittorio kertoi korkeiden lämpötilojen olevan poikkeuksellisia tuohon vuodenaikaan.
Loppujen lopuksi uima-altaalla ei ollut hullumpaa. Lapset sukeltelivat tuntikausia. Lueskelin aurinkotuolissa sitruunapuun alla. Vilkkain sesonki oli ohi, joten saimme viettää allashetkiä usein oman perheen kesken.
Yllättävintä mitä voi sattua on, että saa puusta tipahtavan sitruunan päähänsä. 
Välillä tilasimme altaanhoitaja Luigilta lasilliset kylmää proseccoa aurinkotuolin viereen. Luigi oli sympaattinen eikä toivottavasti vain juomarahojen takia. Hän pelleili lasten kanssa, vaikutti vilpittömän kiinnostuneelta Suomen lipun väreistä ja tiesi, että maailmankuulu valkopartainen punalakki, babbo natale asuu meillä. Suomalaisia ei tosin  hotellissa näkynyt. Enemmän on ranskalaisia, hollantilaisia, brittejä ja tietenkin italialaisia. 
- Työskentelen altaalla seitsemänä päivänä viikossa kymmenestä kuuteen. Lokakuusta maaliskuuhun hotelli on suljettu, kertoo Luigi horjuvalla englannillaan. Meille ei selviä, miten Luigi silloin elättää perheensä. Luigi kantaa eteemme itse poimimiaan viikunoita ja valmiiksi siivuttamiaan meloniviipaleita ilmaiseksi. Hän vaatii maistamaan spritziä, juomaa johon hän on sekoittanut appelsiinilikööriä, proseccoa ja soodaa.
Salute!

Sorrenton keskus Piazza Tasso täyttyy iltaisin matkailijoista ja paikallisista. Kaupat ovat avoinna  iltakymmeneen. Ristorantet ja pizzeriat täyttyvät vasta yhdeksän maissa. Piazza Tassolta lähtee kaksi kauppakatua, Corso Italia suljetaan illaksi liikenteeltä ja Via San Cesareon liikkeistä ostamme tuliaisiksi paikallista limoncello-likööriä, korallikoristeita sekä laadukasta nahkatavaraa sopuhintaan. 
Corso Italialla sijaitsevasta jäätelöbaari Primaverasta saa 72 eri makuista jäätelöä. Tavanomaisten suklaan, melonin, sitruunan ja pistaasin lisäksi on erikoisuuksia. Hello Kitty -jäätelöstä tuli tyttäremme suosikki. Lapset alkoivat pikkuhiljaa rentoutua. Pehmeää ja kylmää jäätelöä nuoleskellessa katselemme jäätelöbaarin seinälle ripustettuja valokuvia. Omistajan täytyy olla hulluna julkimoihin, joita hän on kuvista päätellen kutsunut jäätelöbaariinsa monia. Hinnatkin ovat jetset-luokkaa,viidestä tötteröstä pulitamme melkein kolmekymppiä.

 
Yhdeksänvuotias poikamme on nähnyt elämää sen verran, että osaa pelätä kun vuokra-Volvomme kylki hipoo jyrkänteen reunakaidetta. Sorrenton ja pienen Positanon kylän välinen kymmenen kilometrin rannikkotie kiemurtelee kuin käärme jyrkänteen reunalla eikä kuljettaja uskalla vilkaista henkeäsalpaavia näköaloja kuin häthätää. Monet tulevat paikallisella kerran tai kaksi tunnissa kulkevalla SITA-bussilla. Oikeastaan tie ei ole pahimmasta päästä, EU on rahoittanut sen kunnostamista niin, että sillä pystyy jopa ohittamaan. 
Tai ainakin italialaiset pystyvät. Rannikolla riittää kauniita kyliä, kuten Amalfi, Praiano ja Ravello. Vuokra-autolla liikkuessa huomaamme, että mutkittelevat tiet ja pysäköintipaikan hakeminen vievät aikaa, joten tyydymme Positanon retkeen.
Positanon pastellinsävyiset talot on kiilattu jyrkkään vuorenrinteeseen ja ne näyttävät siltä kuin saattaisivat tipahtaa mereen koska tahansa. Kylätie Positanoon on yksisuuntainen eli on jatkettava alaspäin yhä kapeammaksi ja mutkaisemmaksi käyvää tietä. Väistelemme poukkoilevia matkailijoita, suurpiirteisesti pysäköityjä pakettiautoja, irrallaan jolkottelevia koiria ja kärsimättömästi ohittelevia vespoja.
Ajamme helpottuneina maksulliseen parkkitaloon vain huomataksemme, että edempänä olisi ollut tarjolla ilmaisia tienvarsipaikkoja sekä tilava parkkitalo aivan kylän keskustassa. Ehkä kannatti maksaa muutaman euron tuntihinta ja säästää vuokra-auto peltivaurioilta. 
Kävelemme mutkittelevaa rantatietä alas kohti kylää. Ilta-auringossa lainehtii Välimeri. Toisella puolella alkaa näkyä tunnelmallisia pikkuravintoloita ja putiikkeja, joissa kaupataan hippityylisiä pellava- ja puuvillamekkoja, käsintehtyjä nahkasandaaleja sekä paikallisten taiteilijoiden töitä. Syyskuussa ikkunoissa luki SALDI, alennusmyynnit olivat alkaneet. 
Italialaistarjoilijat tasapainoilevat ruoka-annokset asiakkaille vilkkaasti liikennöidyn tien poikki. Suomalainen vaatisi vaarallisen työn lisän. Pöydät nököttivät lähes autotiellä ja liikenne sujahti ohi puolen metrin päästä ruokailjoista.
Ahtailta kujilta päädyimme Positanon pienelle rantakadulle, Via del Brigantinolle. Sitä reunustavat lukuisat ravintolat ja kahvilat. Istahdimme aivan hiekkarannan tuntumassa sijaitsevan Chez Blackin terassille, jossa nautimme Caprin salaatit ja parmankinkkuun käärityt meloniviipaleet. Lasten testivertailussa spaghetti bolognese sijoittui korkealle. Paikallisen Falanghina-valkoviinin kera hinta viiden hengen kevyestä ateriasta kipusi sataan euroon. Merinäkymästä on maksettava. Pian kuitenkin tajuamme, että Positanon vierailumme ajoitus on täydellinen.
Aurinko laskee kukkuloiden taakse, taivas syvenee tummansiniseksi ja yhtäkkiä huomaamme täysikuun. Se roikkuu taivaalla suurempana kuin olen koskaan nähnyt ja luo hopeisen sillan uneliaan meren ylle. Istumme laiturin reunalla lasten kanssa, katselemme rannalla ylösalaisin makaavia kalastajaveneitä - sinisiä, valkoisia ja punaisia - sekä Positanon rinteissä sadoittain tuikkivia valoja. Yritän opettaa lapsia laulamaan Hopeista kuuta. Harmi kyllä sanat ovat hukassa sekä suomeksi että italiaksi. Guarda la lu-u-una... tyydymme hoilaamaan. Uudestaan ja uudestaan.

Sisarpuoleni Hanna on asunut yli kolme vuotta Napolissa, jonne hän päätyi miehen takia, kuinkas muuten. Nyt Hanna ja Adriano olivat italialaissukulaisten helpotukseksi päättäneet virallistaa suhteensa eikä hääjuhlan sivuuttaminen tullut mamman mielestä kysymykseenkään. Hänen mielestään naimisiin ei ole kunnolla menty ilman kunnon hääjuhlaa elinozzea. Romanttisen Sorrenton kirkoissa häitä järjestetään liukuhihnatyyliin. Suosituimman San Francescon kirkon eri tiloissa vihkivaloja vannotaan päivittäin jopa 14 kertaa.
- Italialaiset häät ovat oikeastaan aika tylsiä, Hanna varoittaa. Elokuvien perusteella luulin, että italialaishäät täyttyvät tanssista, laulusta ja spontaaneista puheista. Ehei, italialaisissa häissä ohjelma kuulemma koostuu syömisestä, syömisestä ja... syömisestä. Koko ilta, kuusi tuntia putkeen. 
Puheita? Höpöhöpö, häiritsisivät turhaan ruokailua. Tanssia? Kuka jaksaa, kun vatsa painaa tonnin. 
Hääjuhlassa istutaan terassiravintolassa meren äärellä ja nautitaan hartaudella kymmenen ruokalajia, eikä hötkyillä aikataulujen tai ohjelman suhteen. Kolmen erillisen alkupalakierroksen, pastan, risoton, pääruuan, kahvimoussen, hedelmä- ja jälkiruokapöydän ja hääkakun nauttimisen ohella seurustellaan, annetaan poskisuudelmia ja otetaan yhteisvalokuvia.
Kielimuuri tyrehdyttää kanssakäymisen italialaisten vieraiden kanssa, sillä he osaavat englantia yhtä paljon kuin me italiaa. Pellavapäisiä lapsiamme ihastellaan ja meille hoetaan bellissimoa, johon vastailemme grazie. Pienimmät juoksentelevat pitkin terassia eikä sanoja tarvita. Sukulaissuhteen morsiameen kuittaan hokemalla sorellaa eli siskoa. Paljon hymyilyä ja nyökyttelyä. 
Pikkuhiljaa alan tottua hääohjelman, seremoniamestarin ja aikatauluhössötyksen puuttumiseen. Mikä ettei. Onpa kerrankin aikaa istua, syödä ja nauttia ilman, että joutuu osallistumaan tietovisailuihin tai muihin leikkeihin. 
Mereltä ei kantaudu tuulenvirettäkään. Suuri täysikuu valaisee Napolinlahden. Naispuoliset italialaisvieraat käyvät vaihtamassa päiväasunsa kimaltaviin iltapukuihin. Tarjoilijat kaatavat lisää Falanghina-viiniä. Syrjemmällä lastenhoitaja viihdyttää lapsivieraita taittelemalla pitkulaisista ilmapalloista eläinhahmoja. 
Lämpimässä yössä soi vanha Sorrentosta kertova sävelmä, Torna a Surriento. Sydämeni jäi Sorrentoon.

FAKTAT SORRENTO 
Sijainti: Campanian maakunnassa, niemimaalla Amalfin rannikolla, jossa muita kyliä ja kaupunkeja ovat muun muassa Positano, Praiano, Amalfi ja Ravello. Sorrentosta pohjoiseen on  Napoli ja horisontissa häämöttävä Vesuvius. Lähellä on myös Pompein rauniokaupunki, joka peittyi  Vesuviuksen syöksemän tulikuuman laavan alle vuonna 79 jKr. Kaupunki kaivettiin esiin noin 250 vuotta sitten.

Asukasluku: 16500

Etäisyydet: Rooma noin 250 km ja Napoli 50 km

Tärkeimmät nähtävyydet
• Marina Granden satama tunnelmallisine kalaravintoloineen
• Duomo Corso Italia -kadun varrella sijaitsevalta Villa Comunalen puistosta on upea näköala merelle
• Bagni Regina Giovannan jylhä uimaranta parin kilometrin päässä keskustasta
• Sedile Dominovan kirkko
• San Francescon kirkko
• Museo Correale, Sorrenton tärkein museo, joka esittelee alueen taidetta 1600-1800 -luvuilta.

www.sorrentotourism.com
www.lonelyplanet.com

PLUSSAT
o Upeat maisemat ja kauniit rakennukset
o Mielenkiintoiset retkikohteet Amalfin alueella
o Ostoskatujen tarjonta
o Lapsirakkaat paikalliset

 MIINUKSET
o Vilkas liikenne
o Kapeat kadut ja jalkakäytävät
o Uimarannat pieniä ja vaikeapääsyisiä