Ulkomaat
Sinkut juhlivat bisneskaupungissa
FRANKFURT
26.3.2024 12.00
Teräs ja lasi sulautuvat osaksi taivasta.
Frankfurt am Main on monelle tuttu vaihtolentokenttänä ja kokouskaupunkina, mutta monipuoliseen ja eloisaan kaupunkiin kannattaa uskaltautua myös lentokenttää ja kokoussaleja syvemmälle.
Teksti ja kuvat: LEENA RANTAMAULA
Kosmopoliittisen ja saksalaisen toimivan kaupungin kaduilla näkee salkunkantajien seassa nuoria perheitä päiväkävelyllä. Frankfurt ei suinkaan ole enää vain kiireisen bisnesväen kaupunki, sillä myös lapsiperheet ovat alkaneet hakeutua keskustaan.
Yllättävän monipuolisesta ja kompaktista kaupungista kannattaa aikataulun salliessa piipahtaa nauttimaan lyhyelläkin matkalla.
Frankfurtia halutaan yhä enemmän markkinoida myös vihreydellä: vihreällä teknologialla ja virkistysalueiden määrällä. Frankfurt jopa haki Euroopan vihreä pääkaupunki 2014 -titteliä ja pääsi kolmen finalistin joukkoon, mutta voitto meni Kööpenhaminalle. Keskustaa ympäröi virkistyskäyttöön tarkoitettu metsäinen vyöhyke, joka on omiaan pyöräretkille ja kävelyille.
Kansainvälisen kaupungin asukkaista 30 prosenttia on ulkomaalaisia, kun koko Saksassa luku on keskimäärin 20 prosenttia. Frankfurtissa ollaan myös keskimääräistä varakkaampia, ja tulot ovat 30 prosenttia suuremmat kuin muualla Saksassa. Konservatiivisena tunnetussa kaupungissa on myös alakulttuureja, ja täytyy vain tietää millaisia ihmisiä haluaa nähdä ja mistä heidät löytää.
Maahanmuuttaja-alueella on rouhea tunnelma ja viljalti kebab-ravintoloita. Mikäli haluaa trendikkäille ja boheemeille kulmille, kannattaa askeltaa Berger Straßen suuntaan. Vanhan keskustan alueella, Main-joen etelärannalla on matkailijoille suunnattuja ravintoloita, baareja ja myymälöitä, ja mikäli kokee tarvetta näyttäytyä ja ihailla muita näyttäytyjiä, on Goethestraßen ja Große Bockenheimer Staßen alue sopivan keikarihenkinen muoti- ja jalokivimyymälöineen ja bistroineen. Keskusta on pieni ja kaikki alueet ovat kävelymatkan päässä toisistaan, mutta myös julkinen liikenne on toimivaa, Saksassa kun ollaan.
Jos ikä riittää, voi iltaisin suunnata sinkkubileisiin. Vaikka keskusta hiljenee yöksi - tännehän ollaan tultu töihin, ja viikonloppuisin bisnesväki valuu kotipaikkakunnilleen ja -maihinsa, löytyy juhliakin kiinnostuneille.
Puolet frankfurtilaisista
on sinkkuja, ja
sinkkubileiden tarjonta
runsasta.
Katuaitoihin on teipattu julisteita, jotka houkuttelevat K30-sinkkubileisiin. Nämä bileet lienee suunnattu uraansa keskittyneille, varttuneemmille citysinkuille.
Hurjempaa menoa voi etsiä esimerkiksi punaisten lyhtyjen alueelta Taunusstraßen tietämiltä. Opas tietää kertoa, että joka neljäs prostituoitu on yliopisto-opiskelija.
Arkkitehdeille Frankfurt on leikkikenttä, ja vaikka kaupungissa on myös vanhaa rakennuskantaa, kiinnittyy huomio paitsi lähes aina jossain näkökentän kolkassa kiiluviin pilvenpiirtäjiin, myös persoonallisiin ja eriskummallisiinkin moderneihin kokeiluihin. Tuomiokirkon kulmilta alkavalla kapealla Saalgasse-kadulla on 12 talon verran 80-luvun arkkitehtuurin leikkisiä tyylinäytteitä. Frankfurtia kutsutaankin arkkitehtien Eldoradoksi ja kaupunki houkuttelee arkkitehtuurimatkailijoita.
Kaupungin mahtipontisin tornitalo on 90-luvulla valmistunut, isobritannialaisen Norman Fosterin suunnittelema Commerzbank Tower. Se on maailman ensimmäinen ekologiseksi kutsuttu toimistopilvenpiirtäjä ja Saksan korkein rakennus. Sisätiloissa on puutarhoja luomassa vehreää ja terveellisempää miljöötä valkokaulusväelle.
Kaupungin mittakaava on kokonaisuudessaan yllättävän matala, ja silhuettia kauempaa hallitsevat pilvenpiirtäjät töröttävät ydinkeskustassa liikuttaessa vain siellä täällä finanssikaupungin toteemipaaluina ja maamerkkeinä perinteisempien rakennusten seassa.
Vaikka olutmaassa ollaankin, on kaupungin tunnetuin juoma omenaviini. Perinteisesti omenaviini tarjoillaan siniharmaasta kannusta ja se nautitaan mehulasin tapaisesta, kevyesti kuvioidusta lasista, soodaveteen sekoitettuna tai ilman. Kesällä viiniä voidaan ehostaa lisäämällä siihen mansikoita ja talvella sitä nautitaan kuumennettuna ja esimerkiksi kanelitangolla maustettuna.
Raskaan ruuan ystävä löytää perinteisiin ruokiin erikoistuneiden ravintoloiden listoilta monta kutkuttavaa vaihtoehtoa, ja jos ei ole varma mitä valita eikä ole liikkeellä yksin, kannattaa tilata erilaiset annokset jokaiselle ja kierrättää niitä pöydässä. Hyvässä tapauksessa kaikki löytävät suosikkinsa.
Listalta voi valita takuuvarmasti erilaisia peruna-, makkara- ja liharuokia. Paikallista handkäse-juustoa, eli käsijuustoa kannattaa myös maistaa. Se saa nimensä siitä että se muotoillaan käsin, vieläpä jotakuinkin käden kokoisiksi lätyköiksi. Juustoa napostellaan sipulisilpulla kyyditettynä.
Ruuan kyytipojaksi kelpaa mainiosti paitsi omenaviini, myös lähiolut. Alueella on 4000 panimoa, ja joitakin oluita ei viedä edes muualle Saksaan.
Viikon jokaisena päivänä on mahdollista löytää markkinat jostain päin kaupunkia. Torikassin voi täyttää esimerkiksi makkaralla, leivällä ja vihanneksilla. Paikalliseen Grüne Soße -kastikkeeseen myydään valmiiksi valikoituja, paperiin käärittyjä yrttipötköjä.
Tämä raikas, vihreä
kastike valmistetaan
sekoittamalla seitsemää,
kausittain vaihtelevaa yrttiä
kermaviiliin ja kovaksi keitettyihin
kananmuniin.
Kastikkeeseen lisätään vielä öljyä, viinietikkaa ja suolaa, ja sitä voi nauttia esimerkiksi keitettyjen perunoiden seurana.
Kauppahallin Schreiber-makkaramyymälä on paikallisten keskuudessa kulttimaineessa ja vaatimattoman näköiselle tiskille jonotetaan. Listalla on erinäisiä wursteja, joita tiskin permanenttipäiset tädit käärivät nälkäisille asiakkaille riuskoin ottein.
Perinteisten saksalaiseväiden rinnalla kauppahallissa myydään bio- eli luomu-alkuisia hiukopaloja.
Kahvittelupaikaksi voi valita perinteikkään Wacker´s Kaffeen osoitteessa Kornmarkt 9. Vuodesta 1914 lähtien toiminut perheyritys on klassikon asemaan noussut kahvila, kahvikauppa ja -paahtimo. Kahvi valmistetaan itse salaisella reseptillä ja laajasta valikoimasta löytää herkullisia tuliaiskahveja. Katujen varsilla on myös paljon moderneja ja rennon letkeitä pikkukahviloita.
Frankfurt on Berliinin ja Düsseldorfin jälkeen Saksan tärkein muotikaupunki. Monet suunnittelijat aloittavat Lontoossa, mutta siirtyvät sitten luomuksineen Frankfurtiin. Shoppailija löytää ostoskeskusten lisäksi paljon uniikkeja pikkuputiikkeja ja valtavirrasta poikkeavaa tarjontaa. Kaupungissa on myös runsaasti taidegallerioita ja ateljeita.
Liike- ja messumatkailijat ovat suurin matkailijaryhmä ja he tuovat paljon rahaa. Esimerkiksi lokakuiset kirjamessut houkuttelevat noin 280 000 kävijää. Varakkaat asukkaat ja matkailijat nostavat hintatasoa jonkin verran, mutta ruokaa ja juomaa saa silti selvästi edullisemmin kuin Suomessa.
Liikematkustaja yöpyy mielellään lentokentän läheisyydessä. Kokoustiloihin panostava Steinberger-lentokenttähotelli tarjoaa hulppeitakin huonevaihtoehtoja, ja osasta huoneita voi ihailla taivaanrantaan piirtyvää kaupungin silhuettia. Hotellin metsästysmajahenkisessä ravintolassa voi maistella peuran paistia ja villisikaa. Ympäröivillä metsäalueilla kulkee lenkkeilypolkuja ja hyvinvointiaktiviteetteihin panostavassa hotellissa voi myös pulahtaa uima-altaaseen. Jos lompakko pullistelee ja on valmis pulittamaan 900 euroa yöltä, voi köllähtää 120 neliömetrin presidentin sviittiin. Tavallisen huoneen saa noin sadalla eurolla.
Kaupungissa on myös paljon pieniä, yksilöllisiä boutique- ja design-hotelleja.
3 x Museoon Frankfurtissa
Sunnuntaisin Saksa on kiinni ja shoppailusta on turha haaveilla, mutta onneksi Frankfurtissa on joukko kiinnostavia museoita ja näyttelyitä.
Huonotapaisille lapsille ja lapsenmielisille
Kaikki frankfurtilaiset eivät suinkaan ole viimeistä karvaa myöten suittuja ja bisnesasuisia, sillä myös pitkäkyntinen Jörö-Jukka on kaupungista kotoisin. Huonotapaisen vekaran isä Heinrich Hoffmann (1809-1894) toimi psykiatrina ja loi työnsä ohessa muun muassa tämän varhaisen antisankarin, josta hänet nykyään pääasiassa tunnetaan. Tarina on käännetty yli 35 kielelle ja siitä on tehty lukuisia versioita sekä parodioita. Vuonna 1845 ilmestynyttä klassikkoa esittelevä Struwwelpeter-Museum pitää sisällään piirroksia, käsikirjoituksia, leluja ja vaihtuvia näyttelyitä. Museossa saa leikkiä!
Hämmentävää piirrosten Jörö-Jukassa on, että hahmolla on lapsen kasvot mutta aikuisen miehen hartiat ja pohkeet. Ehkä Hoffman käytti itseään mallina?
Kotona odottaville jöröjukille voi viedä tuliaisiksi vaikkapa mukin muistuttamaan kynsien leikkuun tärkeydestä.
Struwwelpeter-Museum
www.struwwelpeter-museum.de
Schubertstraße 20
Keskustelu pimeässä
Frankfurtissa on yksi uniikin Dialogue in the Dark -konseptin museoista. Sokeat oppaat luotsaavat vierailijoita täydellisessä pimeydessä. Ainutlaatuinen museokonsepti kiinnostaa muuallakin, ja vastaavia näyttelyitä on muun muassa Singaporessa ja Buenos Airesissa.
Yrityksille on tarjolla ryhmäharjoituksia pimeässä - kun näköaisti ei ole käytössä, täytyy luottaa paitsi muihin aisteihin, myös toisiin ryhmän jäseniin.
Näyttely koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä sokeat museo-oppaat johdattavat vierailijan läpi säkkipimeiden näyttelytilojen herätellen käyttämään muita aisteja. Seuraavassa osiossa, Kommunikaatiokasinossa on yhdeksän pelipöytää, joissa pärjää onnen lisäksi hyvillä kommunikointitaidoilla.
Entä miltä kuulostaisi päivällinen pimeässä? Kolmannessa osiossa sokeat tarjoilijat tarjoilevat neljän ruokalajin yllätyspäivällisen pilkkopimeässä. Täällä ei syödä silmillä.
DialogMuseum - Dialog im Dunkeln
www.dialogmuseum.de
Hanauer Landstraße 137-145
Kylässä Goetheilla
Yritteliäs yleismies Johann Wolfgang von Goethe (1749-1832) kokeili lahjojaan muun muassa runoilijana, tiedemiehenä, kasvitieteilijänä, filosofina ja taidemaalarina - ja vielä melko hyvin tuloksin. Tärkein ura muodostui lopulta kirjoittamisesta. Nuoren Wertherin kärsimykset on tunnettu klassikko, ja tieteellisistä teksteistä tunnetaan esimerkiksi Kasvin muodonmuutos.
Kotimuseo Goethe-Haus esittelee varakkaan perheen 20-huoneisen kodin, joka on sisustettu ajan hengen mukaan, osin alkuperäisellä esineistöllä. Perheellä oli käytössään laaja tieteellinen kirjasto, ja osa leskiäidin myymistä alkuperäisistä kirjoista on saatu takaisin taloon. Isä-Goethe oli taidemesenaatti ja talossa pyöri taiteilijoita, ja pikku Johannilla oli hyvät eväät kehittyä yleisneroksi. Kolmikymppisenä Goethe oli hermolevon tarpeessa ja läksi Italiaan teeskennellen olevansa taidemaalari. Kaikki kokeilut eivät olleet niin onnistuneita, ja esimerkiksi Goethen oma väriteoria osoittautui toimimattomaksi.
Goethen synnyinkoti oli tyypillinen 1700-luvun porvariskoti. Talo ei ole alkuperäinen, mutta oppaan mukaan Goethekaan ei huomaisi eroa.
Goethe-Haus
www.goethehaus-frankfurt.de
Großer Hirschgraben 23-25