Buddhalaistemppelin rumpu kumahtaa mahtavasti. Tuhatvuotiset perinteet ovat säilyneet Kiinan tasavallan saarella Taiwanissa.

TEKSTI JA KUVAT: REIJO HÄRKÖNEN

- Taiwanilaisilla ei ole vahvaa identiteettiä, sanoo ensimmäinen saarella tapaamani taiwanilainen, Peter Lee.

Samaan asiaan palaavat myöhemmin muutkin tapaamani ihmiset. Ehkä syy on puoli vuosisataa kestänyt japanilaismiehityksen aika. Peterinkin isoäiti oli japanilainen.

Kun mannermaalla kommunistit ottivat vallan 1949 ja kansantasavaltaa asettui johtamaan Mao Zedong, pakeni sisällissodassa taistellut Tšiang Kai-šek Taiwaniin, josta johti Kiinan tasavaltaa. Tasavalta oli perustettu jo aiemmin, mutta Tšiang Kai-šekin paon myötä se siirtyi saarelle. Presidentti jäi saarelleen vuoteen 1975, jolloin kuoli. Hänen muistopalatsissaan pääkaupungissa Taipeissa sotilaat järjestävät tunneittain suureellisen seremonian.

Historiasta kiinnostunut voi majoittua entisen presidentin residenssissä Taiwanin ainoan oikean järven rannalla. Sun Moon Lake on saanut nimensä kuuta ja aurinkoa muistuttavasta muodostaan. Tšiang Kai-šekin talo toimii nykyään hotellina, ja järven ympäristö on suosittu turistikohde. Järven ympäri voi ajaa polkupyörällä pyöräteitä pitkin, ja rannan hotelleista voi seurata auringonlaskua.

Yllättävää monessa saaren hyvässäkin hotellissa on alkoholipolitiikka; ei olutta eikä viiniä. Teenjuonnin opastusta sen sijaan löytyy. Onnistumme sentään opettelemaan sanan ganbei eli kippis. Sanaa tarvitaan etenkin juhlien aikaan. Kiinalainen uudenvuodenjuhla on alkuvuodesta, lohikäärmevenejuhla keväällä ja uudenkuunjuhla syksyllä. Kesällä Kravun kääntöpiirillä päivä on pisimmillään kuten Suomessakin, ja myös sitä juhlitaan.

Kesä on paras aika vierailla Taiwanissa, joskin taifuunin aikaan kivivyörymät saattavat hankaloittaa kulkua. Kivivyörymä esti meiltä pääsyn muun muassa kuuluisalle Tarokon-rotkolle. Oli tyydyttävä kuviin vuoren juurella Silks-hotellissa ja käyntiin temppelissä sadan metrin korkeudessa.

Taiwanin ilmasto on pohjoisessa subtrooppinen ja etelässä trooppinen. Kun nousemme yli kolmen kilometrin korkeuteen, ovat pilvet alapuolellamme. Ilma on suomalaisellekin viileää. Malesialainen kiinalaisseurue aloittaa taukopaikalla seremonian, jolta ei voi välttyä Aasiassa: valokuvaamisen.

Mietimme, mihin valokuvia joka ikisestä paikasta tarvitaan. Ehkä varmistukseksi käynnistä sukulaisille ja ystäville. Taipein Palatsimuseossa viereen istuu tyttö, jota ystävä kuvaa tabletilla. Ystävä ottaa kuvat myös meistä, ja näyttää tulosta näytöltä.

Mietimme venäläis-amerikkalaisen tuttavan kanssa, mihin kaikki miljoonat kuvat joutuvat. Ehkä naapureita odottavaan kuvaesityshelvettiin? Suomalaisetkin kuvaavat, mutta eivät joka paikassa, itseään, käsimerkein vahvistettuna ja mielellään ulkomaalaisen "isonenän" kanssa. (Kiinalaiset kutsuvat länsimaalaisia isoneniksi, koska heidän oma nenänsä on usein pienempi.)

Taiwan panostaa matkailussa liikuntakulttuuriin eli pyöräilyyn ja vaellukseen. Taiwanin saari on pyörähullun paratiisi. Reittejä on kaikkialla, ja pisimmän retken voi tehdä melkein koko saaren ympäri. Matka kestää yhdeksän päivää, ja päivämatka on pisimmillään yli sata ja lyhimmillään 81 kilometriä. Helppojakin reittejä on, kunnon ja kiinnostuksen mukaisesti.

Helpoimmin pyörämatkan voi tehdä ohjelmapalveluyrityksen kautta. Mukana seuraa huoltoauto ja bussi, johon voi siirtyä, jos väsymys iskee. Huoltoautossa ovat myös juomat ja pikkusyötävää pysähdyspaikoille.

Kuntoaan voi koetella myös vaelluksilla lähes neljään kilometriin kohoavilla keskustan vuorilla.

Korkeiden vuorten lisäksi saarelaiset ovat ylpeitä Taipei 101 -tornista. Viisisataametrinen rakennelma oli vielä äskettäin maailman korkein rakennus, kunnes Arabiemiraattien Burj Khalifa päihitti sen. Ylhäällä on kauppoja, joista saa Taiwanin parhaita matkamuistoja. Alhaalla puolestaan on yhden Michelin-tähden kansankuppila. Ruoka on kuin taivaasta. Kokkien työskentelyä voi seurata lasiseinän takaa.

Todelliseen kansankuppilaan pääsee yötorilla. Taipein Raohe elää yökahteen. Kannattaa etsiä esimerkiksi mustapippurikakkua, jonka perinne tulee mannermaalta Fujianista. Kakussa on muun muassa kevätsipulia ja muita ainesosia, joista meillä ei kakunleivonnassa ole kokemusta.

Jos haluaa asua todella arvostetussa paikassa Taipeissa, se on Grand Hotel. Rakennuksen näkee lentokentältä Taipein keskustaan tultaessa. Laadukas hotelli rakennettiin ulkomaalaisille arvovieraille vuonna 1952. Hotellin 12 kerrosta edustavat parasta kiinalaista arkkitehtuuria. Tosin halvimmissa huoneissa ei ole ikkunaa, kuten ei monissa muissakaan Aasian maiden hotelleissa.

Taiwanin matkan voi päättää Tang sparty -kylpylässä, johon kuuma vesi tulee kilometrin syvyydestä maan sisältä. Suomalaiselle saunojalle kuumavesikylpy ei ehkä ole eksoottinen kokemus, mutta useimmille muille maailman ihmisille oma kuumavesihuone on luksusta.

llman poliittista järkytystä ei matkamme pääty. Amerikkalainen matkakumppanimme kysyy silmät suurina, miksi Tšiang Kai-šekiä ei haudata mannermaalle, jonne hän halusi itsensä haudattavan. Aloitamme pitkän selostuksen Kiinan kansantasavallan ja Kiinan tasavallan mutkikkaasta historiasta, Maon johtamasta Pitkästä marssista ja Tšiang Kai-šekin pakenemisesta saarelle.

Tšiang Kai-šek odottaa edelleen lopullista hautapaikkaansa. Ehkä hän joskus saa leposijansa Fenghuanissa Kiinassa mannermaalla, niin kuin jokaisen muunkin kiinalaisen pitää saada leposijansa kotipaikallaan.